4.10.2000

Syyte Nurmeksen käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi käräjäoikeudessa, että A oli 6.10.1998 Lieksassa B:n asunnossa yrittänyt seisten lyödä kirveellä yläkautta pöydän ääressä istunutta B:tä päähän. B oli väistänyt takaviistoon oikealle ja nostanut suojaksi vasemman kätensä. Kirveen terä oli osunut ensin käteen aiheuttaen noin kymmenen senttimetrin pituisen pintahaavan ja sen jälkeen pöytälevyyn lävistäen sen. Koska A oli siten yrittänyt kirveellä päähän lyömällä tappaa B:n, syyttäjä ja B vaativat A:n tuomitsemista rangaistukseen tapon yrityksestä.

Toissijaisesti syyttäjä ja B vaativat A:lle rangaistusta pahoinpitelystä, koska A oli kirveellä lyömällä tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa aiheuttamalla hänelle haavan käsivarteen.

Käräjäoikeuden tuomio 4.2.1999

Käräjäoikeus lausui mainitsemillaan perusteilla selvitetyksi, että A oli seisten lyönyt kirveellä yläkautta kohti istuvaa B:tä. Isku olisi ilman väistöä ja torjuntaa suurella todennäköisyydellä osunut B:n päähän. Lyönti oli ollut niin voimakas, että se päähän osuessaan olisi varsin todennäköisesti aiheuttanut B:n kuoleman, mikä A:n oli täytynyt käsittää. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n tapon yrityksestä 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Palsio ja lautamiehet Nuutinen, Lihavainen ja Ikonen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 9.9.1999

Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä vaati, että A:lle tuomittua rangaistusta korotettaisiin. A vaati syytteen hylkäämistä. Sen varalta, että hänen katsottaisiin syyllistyneen pahoinpitelyyn, A pyysi, että hänet tuomittaisiin siitä sakkoon.

Hovioikeus totesi, että asiassa ei ollut selvitetty A:n tarkkaa sijaintia toisiin paikallaolleisiin nähden eikä sitä, miten kirves oli osunut B:n käteen. Esitetyistä valokuvista ei voitu riittävällä varmuudella päätellä, että lyönti olisi ollut suunnattu B:hen. Myöskään ei voitu päätellä, että isku olisi muuttanut suuntaa osuessaan B:n käteen. Asiassa esitetty muukaan näyttö ei riittänyt osoittamaan vääräksi A:n kertomusta, jonka mukaan hän oli tarkoittanut lyödä kirveellä säikyttääkseen muita ja saadakseen alkoholinkäytön loppumaan. Koska näin ollen oli jäänyt näyttämättä, että A olisi yrittänyt tappaa B:n, hovioikeus hylkäsi tapon yritystä koskevan syytteen ja vapautti A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Hovioikeus totesi, että hovioikeudessa ei ollut esitetty vaihtoehtoista syytettä eikä tutkinut käräjäoikeudessa esitettyä toissijaista syytettä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Hyvärinen, Marja-Liisa Karotie ja Anna-Kaarina Mäkinen. Esittelijä Katriina Rapo.

Perustelut

Käräjäoikeus on virallisen syyttäjän esittämän ensisijaisen syytteen nojalla tuominnut A:n rangaistukseen tapon yrityksestä. Asianomistajana B on yhtynyt syytteeseen. Valituksessaan hovioikeuteen ja hovioikeuden pääkäsittelyssä syyttäjä on vaatinut rangaistuksen koventamista uudistamatta käräjäoikeudessa esittämäänsä toissijaista syytettä pahoinpitelystä. Hovioikeus on A:n valituksesta hylännyt ensisijaisen syytteen tapon yrityksestä. Toissijaista syytettä ei ole tutkittu hovioikeuden todetessa tältä osin vain, ettei siellä ollut esitetty vaihtoehtoista syytettä.

Sama teko voidaan vain kertaalleen saattaa rikosoikeudellisen arvioinnin kohteeksi. Sen vuoksi tuomioistuimen velvollisuutena on huolehtia siitä, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi. Syytesidonnaisuuden periaatteen mukaan syytettyä ei saa tuomita muusta teosta kuin siitä, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Toisaalta syytteessä mainittu rikosnimike ei sido tuomioistuinta. Harkitessaan rikosnimikkeestä poikkeamista tuomioistuimen tulee kuitenkin varmistua siitä, että syytetyllä on ollut mahdollisuus asianmukaisesti puolustaa itseään.

Tässä tapauksessa toissijainen syyte on perustunut jo ensisijaisessa syytteessä esitettyyn teonkuvaukseen. Toissijaisessa syytteessä on siten kysymys saman, jo ensisijaisessa syytteessä kuvatun menettelyn vaihtoehtoisesta rikosoikeudellisesta luonnehdinnasta. Tuota menettelyä sellaisenaan koskeva rangaistusvaatimus on ollut kokonaisuudessaan voimassa hovioikeudessa ilman toissijaisen syytteen uudistamistakin. Sen arvioiminen, minkä rikoksen tunnusmerkistön rangaistusvaatimuksen tarkoittama menettely mahdollisesti täyttää, on kuulunut hovioikeudelle. Hovioikeus on kuitenkin hylätessään tapon yritystä koskevan syytteen laiminlyönyt kokonaan käsitellä sen, onko A syytteessä kuvatulla teollaan syyllistynyt pahoinpitelyyn, josta hänelle oli käräjäoikeudessa vaadittu rangaistustakin, tai johonkin muuhun syytteen teonkuvauksen kattamaan rikokseen.

Ensisijainen ja toissijainen syyte koskevat samaa, jo ensisijaisessa syytteessä kuvattua menettelyä. Sitä koskeva näyttö tulee arvioida yhtenä kokonaisuutena. Sen vuoksi asia palautetaan hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Tulokas ja Hidén sekä määräaikainen oikeusneuvos Koskelo. Esittelijä Markku Vuorela.